Toimittuaan kaksi vuotta Kaartin prikaatin komentajana eversti Martin Johansson luovutti viime viikolla komennon. NDS:n haastattelussa hän katsoo taaksepäin työhön prikaatin rakentamiseksi moottoroidusta jääkäripataljoonasta ja pohtii, miten Puolustusvoimien tulee kehittyä pystyäkseen integroimaan uutta teknologiaa nopeammin, ottamaan oppia Ukrainasta ja vastaamaan lyhyempiin aikatauluihin.
Eversti Martin Johansson toimi 2. syyskuuta asti Kaartin prikaatin (IB 1) komentajana Livgardetissa Kungsängenissa lähellä Tukholmaa. Kahden viran vuotensa aikana hänen tehtävänään oli kehittää ja perustaa prikaati siitä, mikä aiemmin oli moottoroitu jääkäripataljoona. Prikaatin jatkuvaan toimintaan kuuluu muun muassa sotaorganisaation taktinen kehittäminen ja perusorganisaation kouluttaminen, samalla kun prikaatin tulee pysyä sotakelpoisena ja pystyä tuottamaan vaikutusta tässä ja nyt.
Kun NDS tapasi hänet kesällä Livgardetin sotilaskodissa Kungsängenissa, hän kuvasi kautta intensiiviseksi.
"Intensiivisiä päiviä, paljon kokouksia. Yritämme kehittää organisaatiota siten, että se pystyy vastaamaan teknologian kehitykseen ja siitä syntyviin muutostarpeisiin", hän sanoo.
Kyse on uuden teknologian integroimisesta organisaatioon, erityisesti miehittämättömien järjestelmien osalta maalla ja ilmassa. Samalla kehitetään uusia johtamisjärjestelmiä, ja useita uusia materiaalijärjestelmiä otetaan käyttöön, muun muassa ohjusjärjestelmiä ja ajoneuvojärjestelmiä.
"Suuri haaste on saada kaikki nämä osat toimimaan yhdessä kokonaisuutena, niin että joukkueet, komppaniat, pataljoonat ja prikaatit toimivat tehokkaasti yhteen järjestelmässä", hän sanoo ja jatkaa:
"Puolustusvoimilla on perintö, jossa meillä on ollut melko paljon aikaa mutta ei niin paljon rahaa asioiden tekemiseen. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Nyt meillä on resursseja toisella tavalla, mutta meillä ei ole aikaa. Aiemmin tietyn organisaatio- tai menetelmäkehityksen toteuttaminen saattoi kestää vuosia, nyt meidän pitää tehdä se muutamassa viikossa."
Miten tämä käytännössä toteutetaan?
"Yksinkertaisia vastauksia ei ole. Puolustusvoimien täytyy sekä tehdä kulttuurinen muutos että tulla mukautuvammaksi ja ketterämmäksi toimintatavoissaan. Sotilaat ovat tottuneet tekemään pitkän aikavälin suunnitelmia ja noudattamaan niitä, mutta nyt meidän täytyy myös uskaltaa päästää valloilleen organisaatiossa oleva voima ja osaaminen. Puolustusvoimilla on suuri inhimillinen pääoma, ei vähiten reserviupseerien ansiosta, ja keräämällä tämän osaamisen yhteen voimme saada nopeammin aikaan vaikutuksia uudesta teknologiasta ja uusista järjestelmistä", hän sanoo.
Sodan sattuessa prikaatin päätehtävänä on puolustaa Tukholmaa. Yhdessä muiden joukko-osastojen ja puolustushaarojen kanssa Johansson kuvaa prikaatia tärkeäksi osaksi pääkaupungin puolustusta. Prikaati on manööveriprikaati, mikä tarkoittaa, että sen tulee myös pystyä ratkaisemaan tehtäviä osana ruotsalaista divisioonaa muualla.
Silloin vaaditaan varmaankin sekä innovatiivisuutta että mukautumiskykyä?
"Kyllä, ehdottomasti. Se on tärkeä osa prikaatin kehitystä. Nopean teknologisen kehityksen myötä meidän täytyy pystyä nopeasti omaksumaan uutta teknologiaa, tuomaan se organisaatioon ja kehittämään menetelmiä, jotka luovat synergiavaikutuksia eri järjestelmien välillä. Innovaatiota on usein vaikea ohjata ylhäältä käsin", hän sanoo.
Keskustelu siirtyy STRILAB-hankkeeseen, sotainkubaattoriin, jonka aloitteentekijöinä ovat prikaatin reserviupseerit. Kevään ja kesän aikana toteutettiin kokeiluja sekä sotilaallisiin ongelmiin että mahdollisiin ratkaisuihin liittyen ohjelman puitteissa, tavoitteena soveltaa ratkaisuja tulevaisuudessa prikaatin sotaorganisaatiossa.
Miten näette tämän skaalautuvuuden ja tiedon vaihdon muiden Puolustusvoimien osien kanssa?
"Se on käynnissä. Armeijan tasolla käsitellään toisenlaisia sotilaallisia ongelmia, kun taas me lähdemme liikkeelle enemmän organisaation alhaalta. Toiveena on, että nämä näkökulmat kohtaavat niin, että syntyy selkeä ketju, jossa kokemuksia ja ratkaisuja voidaan jakaa. Se, mitä yhdessä prikaatissa kehitetään, voi olla relevanttia myös muille prikaateille tai korkeammille tasoille. Siksi meidän täytyy löytää menetelmiä opittujen asioiden levittämiseen ja palautteen antamiseen, jotta työ luo synergiavaikutuksia koko organisaatiossa", hän sanoo.
Kaartin prikaati on äskettäin lopettanut osallistumisensa operaatio Interflexiin. Interflex on Britannian johtama kokoomanimi useille koulutusponnisteluille, joissa ukrainalaisia sotilaita koulutetaan. Johansson oli tyytyväinen prikaatin panokseen, jossa molemmat osapuolet pystyivät hänen mukaansa oppimaan toisiltaan.
"Paikalla olleelle prikaatin henkilöstölle oli luonnollisesti hyvin motivoivaa tuntea, että he auttoivat vahvistamaan ukrainalaisten valmiuksia. Hyödyntämällä sieltä saatuja kokemuksia ja tuomalla ne nopeasti omaan kokemustenhallintaamme voimme käyttää niitä suoraan kehityksessämme. Se merkitsee ketterämpää tapaa työskennellä, jossa opitut asiat voivat vaikuttaa nopeammin sekä menetelmiin että doktriiniin", hän sanoo.
Miten sopeudutaan siihen erittäin nopeaan teknologia- ja taktiikkakehitykseen, joka parhaillaan tapahtuu Ukrainassa?
"Se liittyy kulttuurimuutokseen, joka meidän täytyy tehdä. Meidän täytyy pystyä toteuttamaan kokeiluja nopeammin ja, kun jokin toimii, myös nopeasti ottamaan se käyttöön. Aloitteissa kuten STRILAB on pohjimmiltaan kyse siitä, että opimme oppimaan, tekemään johtopäätöksiä ja olemaan innovatiivisia", sanoo Johansson, joka kehittää ajatustaan edelleen:
"Jos yksi kesän kokeiluistamme johtaa johonkin, jonka kanssa etenemme, olen tyytyväinen, mutta vaikka mikään ei johtaisi, se on silti tulos, koska silloin olemme oppineet jotain. Innovaatio tarkoittaa myös sen hyväksymistä, että kaikki ei onnistu."
Koetko byrokratian esteeksi innovaatiokulttuurille, josta puhumme, vai onko se epäoikeudenmukainen kuva?
"Suurena viranomaisena meillä on suuri vastuu noudattaa lakeja ja asetuksia sekä hallinnoida veronmaksajien varoja tavalla, joka tuottaa mahdollisimman suuren vaikutuksen. Samalla en näe ristiriitaa tämän vastuun ja kehitystarpeen välillä. Niiden täytyy olla yhdistettävissä."
Lopuksi, mitä haluaisit nähdä prikaatin kehityksessä tulevaisuudessa?
"Olen erittäin tyytyväinen kehitykseen, jota näemme juuri nyt. Teemme omia aloitteita ja edistämme selkeästi kykyjemme kehittämistä. Emme istu odottamassa, että joku muu tuo yksityiskohtaisen suunnitelman, vaan olemme itse mukana ajamassa kehitystä eteenpäin. Jos pystymme jatkamaan tähän suuntaan tulevina vuosina, luomme vakaan perustan prikaatin jatkokehitykselle", sanoo Martin Johansson.