Vietettyään useita vuosia lennokkioperaattorina Ukrainan armeijassa Ihor näkee nyt tulevaisuutensa puolustusteollisuudessa. Tavoitteena on työskennellä tiedustelulennokkien testauksen ja arvioinnin parissa, ja hyödyntää rintamalta saatuja kokemuksia seuraavan sukupolven järjestelmien kehittämisessä.
Kun Nordic Defence Sector tapaa Ihorin Tjörnillä lähellä Göteborgia (Länsi-Ruotsi), hän osallistuu Help Ukraine Gothenburgin veteraaniohjelmaan Hug for Heroes, joka tukee haavoittuneiden ukrainalaisveteraanien toipumista ja paluuta työelämään. Hän on edelleen muodollisesti Ukrainan armeijan palveluksessa, mutta on parhaillaan jättämässä tehtäväänsä menetettyään jalkansa ja käytyään läpi pitkän kuntoutuksen.
Ennen sotaa hän työskenteli elokuvaleikkaajana studiolla Lvivissä. Liityttyään armeijaan hänestä tuli lennokkioperaattori, jonka painopisteenä oli tiedustelu.
"Lensin lähinnä DJI Mavic ja Autel malleja. Nyt olen kiinnostunut työskentelemään suurempien tiedustelulennokkien parissa, esimerkiksi testauksessa ja arvioinnissa ennen kuin järjestelmät toimitetaan puolustusvoimille", hän sanoo.
Suunnitelmana on käydä läpi lisäkoulutusta syksyn aikana ennen kuin hän hakeutuu puolustusteollisuuteen.
"Tiedustelusta saatu kokemus on edelleen merkityksellistä. Tiedän, mitä operaattori tarvitsee ja mikä toimii käytännössä."
Paluu työelämään näyttää erilaiselta hänen tapaamiensa veteraanien kohdalla.
"Osa tietää tarkalleen, mitä haluaa tehdä. Toiset etsivät vielä uutta suuntaa. Monet haluavat myös jättää kaiken taakseen ja löytää rauhallisemman elämän, ehkä maataloudesta tai luonnon parista."
Kun kysymys kuitenkin koskee hänen omaa tulevaisuuttaan, suunta on jo selvillä. Hän toivoo voivansa viedä kokemuksensa mukanaan puolustusteollisuuteen.
"Toverini ovat yhä siellä. Loukkaannuttuani heidän tilanteensa muuttui entistä vaikeammaksi. Heidän piti kävellä jopa kaksikymmentä kilometriä varusteiden kanssa asemiinsa ja niistä pois, koska ajoneuvot olisivat voineet paljastua ja joutua FPV-lennokkien kohteeksi", hän kertoo.
Hän kuvailee, kuinka rintamalta saadut kokemukset ovat vaikeuttaneet paluuta siihen elämään, joka hänellä oli ennen hyökkäystä. "Voisin palata vanhaan työhöni elokuvaleikkaajana, mutta se ei tunnu oikealta. Jos en voi olla siellä heidän kanssaan taistelukentällä, haluan ainakin tehdä työtä, joka voi helpottaa heidän tehtäväänsä."
Ihorin mukaan puolustusteollisuudessa on myös suurta kiinnostusta veteraanien kokemuksia kohtaan.
"Yritykset, joiden kanssa olen ollut yhteydessä, pitävät kokemusta arvokkaana. Veteraanit eivät ole vain tervetulleita, heitä myös kysytään."
Samalla hän toteaa, että siirtyminen suurempiin ja kehittyneempiin lennokkijärjestelmiin vaatii uutta osaamista.
"En ole aiemmin työskennellyt suurempien tiedustelualustojen parissa, joten se on tietysti haitta. Mutta Ukrainassa on koulutusta tarjolla, ja uskon, että yritykset ovat valmiita kouluttamaan lisää henkilöitä, joilla jo on operatiivista kokemusta."
Hänen mukaansa se, mitä veteraanit voivat tarjota, on näkökulma, jota on vaikea saada muilla tavoin.
"Olemme käyttäneet järjestelmiä todellisissa tilanteissa. Tiedämme, mitä ongelmia syntyy ja mitä operaattori todellisuudessa tarvitsee. Nämä ovat kokemuksia, joita on vaikea oppia kirjoista."
Hänen mukaansa taistelukentän kehitys on jo alkanut muuttaa sitä, millaisia lennokkijärjestelmiä kysytään.
"Pienet lennokit kohtaavat yhä enemmän vastatoimia. Suurilla tiedustelualustoilla on vahva tulevaisuus", hän sanoo.
Ihorin mukaan yksinkertaisempien kaupallisten järjestelmien on yhä vaikeampi toimia lähellä etulinjaa, kun molemmat osapuolet kehittävät uusia keinoja lennokkien häirintään, havaitsemiseen ja torjuntaan.
"Kun aloitin Mavic ja Autel mallien käytön, ne olivat erittäin tehokkaita työkaluja. Mutta kehitys etenee nopeasti. Se mikä toimi vuosi tai kaksi sitten, ei aina toimi enää samalla tavalla nykyään."
Siksi hän näkee kasvavan tarpeen suuremmille ja kehittyneemmille tiedustelualustoille, joilla on pidempi kantama ja suurempi kestävyys erilaisia vastatoimia vastaan.
Samalla hän katsoo, että rintamalta saadut kokemukset voivat auttaa seuraavan sukupolven järjestelmien kehittämisessä.
"Jo pelkästään Mavicin ja Autelin välillä on suuria eroja siinä, miten ne käyttäytyvät tuulessa, miten kuvansiirto toimii ja mikä yleensä hajoaa ensimmäisenä. Tällaiset asiat näkyvät harvoin tuote-esitteessä, mutta niillä on suuri merkitys käytännössä."
Hän palaa useaan otteeseen siihen, että veteraanien kokemus on muutakin kuin lennokkien lentämistä taistelussa.
"Insinööri on voinut tehdä satoja tunteja simulaattorissa eikä silti tiedä, mitä operaattori todellisuudessa tarvitsee kentällä. Sen kokemuksen saa vain käyttämällä järjestelmiä todellisissa tilanteissa."
Pohjoismaisille puolustusyrityksille hänellä on yksinkertainen viesti:
"Me veteraanit emme etsi hyväntekeväisyyttä. Etsimme paikkaa, jossa kokemuksistamme on hyötyä. Se on suuri ero."